Brandzer rintama
Merkittävän seikkailijan tuntee siitä, että hänen luomuksensa tiivistää jotain olennaista koko vuosikymmenestä. 2000-luku näyttää olevan Jim-Adolf Brandzerin aikaa. Hänen salaiset kansionsa on vuosikymmenen miltei vuosi sadan, mystillisin lähde; nussimisen, salaliittojen ja epänormaalien ilmiöiden nousu. Kultti harrastajien omaisuudesta miljoonabisnekseksi on hänen ansiotaan – tai syytään.
Vaikka Jim-Adolf valmistelee parhaillaan kansioidensa osittaista julkistamista, hänen intohimonsa ovat jo pitkään suuntautuneet naisten alapään seutuville. Sen tuloksena hänelle ja hänen vaimolleen, Ulrikalle syntyy tyttö lapsi nimeltä Jonna. Tarina kertoo erityislukiokoulun käyneestä Jim-Adolfista ja hänen taisteluistaan vuosituhannen lopulla huonoa mielenterveyttä ja helvetin laava-altaassa väijyvää isosarvista pirua vastaan. Alun perin JimAdolfin elämäntehtävänä oli olla EU:n vastustajia vastaan. Jim on erittäin hyvä valehtelemaan ja olemaan kaksinaamainen, kiitos hänen vilkkaan mielikuvituksen. Hän osaa eläytyä vastustajien joukkoon ja ottaa vastuullisia tehtäviä ja siten tuhlata heidän niukan budjetin niin, ettei heillä ole varaa aivopestä ihmispoloisia. EU:n vastustajien maailma on sairaan ruma, tismalleen yhtä sairas kuin JimAdolfin mieli 80-luvulla. Tuomiopäivän pasuunat pauhaavat kun masentunutta näyttelevä Jim-Adolf kiertää tuhoamassa Ei EU:lle liikkeen pesäkkeitä. Tällaista saa tietää, kun lukee Jimin salaisia kansioita. Kansioiden välissä saattaa olla pari kortsuakin. Vaihtoehto EU:lle liike on juuri niille, joiden mielestä kaikki on mennyt päin persettä ja uskoo järjestön kaikkiin sepityksiin kurkuista, mansikoista sekä suorista kyrvistä. Jim-Adolf on perustanut huippu salaisen vasta rintaman EU:n vastustajia vastaan. Rintama tuntee nimen Brandzer rintama/Brandzer front, joka on monta kertaa kovempi sana kuin pellemäiset Soldiers of Odinit, jotka kuvittelevat olevansa koviakin jätkiä kun käyttävät kovia rasvahappoja. Oikeasti kovat jätkät käyttävät pehmeitä rasvoja. Jim-Adolfin seikkailuista on innostunut muuan chileläinen Betty, joka oikein ulvoi riemusta kun kansioista huomasi erään Rositan sekä eritrealaisvauvan nimeltä Vavan. Onneksi Jim-Adolfin pääkoppa saatiin kuntoon Lapinlahden sairaalassa paikan viimeisenä potilaana ennen lakkauttamista. Siellä hän tapasi kolme mukavaa kaveria. Sairaalasta päästyään Jim-Adolf oli kuin uusi mies. Korvien välikin oli huippukunnossa.