tiistai, 16. helmikuu 2021

Kaapattu Facebook-tili

8 tammikuuta minun Facebook.tili, Facebook.com/Hyundaimannen, kaapattiin. 
Sain selville, että kaappaja käyttää iPhonea nimeltä Tanimowo’s iPhone sekä laittoi kaapattuun Facebook.tiliini sähköpostiosoitteeksi peterssondenise1@gmail.com. 
10 helmikuuta tili suljettiin mutta 15 helmikuuta se uudelleen avattiin, muttei minulle. Se on yhä hakkerin hallussa. Kuinka saisin sen takaisin?

sunnuntai, 18. lokakuu 2020

Radiomainoksista

Radiomainonta on tärkeää kaupallisille radioasemille. Suomessa radiomainoksia myy ja välittää RadioMedia. 
RadioMedia tekee suuren virheen, kun myy poliittisia mainoksia. Erityisen häiritsevää ja provokoivaa on perussuomalaisten mainospropaganda; häiritsee radion kuuntelua. Muuten kaupallisia radiokavia olisi niin mukava kuunnella mutta mm persujen mainokset pilaavat kaiken. Perussuomalaisten ärsyttävä piirre on se, kun puolue on populistinen äärioikeisto, joka haluaa eristää Suomen. Nyt koronan aikaan moni näkee miltä tuntuu, kun rajat ovat kiinni niin, ettei pääse matkailemaan joustavasti.

Jos et tiedä ketä äänestää, niin äänestä tyhjää. Tyhjä ääni ei vahingoita maata eikä myöskään mene millekään puolueelle. 
Voit myös äänestää Piraattipuoluetta, kun se on sisäsiisti; haluaa, että pystyisit katsomaan ulkomaisia tv-ohjelmia laillisesti.
Piraattipuolue on VPN-rajoituksia vastaan. VPN takaa anonyymin surfaamisen. 

sunnuntai, 19. huhtikuu 2020

Kupla noita satu

Olipa kerran pienen pieni pitäjä nimeltä Taikaviitta, joka sijaitsee mahtavan kosken rannalla.
Yläjuoksulla on suuri järvi. Koski laskee suuren meren poukamaan.
Taikaviittaan pitäjässä asuu kolme noitaa. Heillä on pienoinen työpaja pitkänomaisella saarekkeella keskellä ärjyvää koskea. Siellä ei ole kukaan muu koskaan käynyt kuin nämä kolme noitaa.
Työpajassa he posauttelevat erivärisiä kuplia joiden välissä on satunnaisesti aikapommeja jotka inhottavasti pamahtaen räjähtävät. Nämä kolme noitaa käyvät työpajalla luudillaan joilla he lentävät ärjyvän kosken yli.
Vanhin noidista on Annika Taikakeppi, jolla on vaaleanpunainen lyhyt tukka. Kaksi noidista ovat kolmekymppisiä ja yksi heistä on melko tukeva ja on nimeltä Karro Velhontytär. Toinen kolmekymppisistä noidista on pitkäkasvuinen vaaleatukkainen Janina Alppila. Noitien työpajalla asuu heidän veikeä Morris-kissa, joka on aina hyvin kekseliäs.
Neljä vuotta sitten puoliksi kaljuuntunut noitaukko nimeltä Yrjö Taikavuori oli korviaan myöten rakastunut Karroon mutta tämä halusi ainoastaan olla vain pelkkä noitakaveri, ei sen enempää tai vähempää.
Yrjö turhaan elätteli toiveita, että Karro rakastuisi häneen. Vuosi sitten Karro meni liikoja lupaamaan Yrjölle, että he voisivat kesällä tehdä jättiluudalla lomamatkan Jokimaan saarelle joka on Swedulan ja Itämaan välissä.
Yrjö olisi tahtonut käydä Karron kanssa Itämaan pääkaupunki, Tervehdyskoskella, mutta siihen ei Karro suostunut koska hän omien sanojensa mukaan inhoaa Itämaan murretta vaikka hänen isävainaa on lähtöisin kyseisestä maasta.
Karron isä oli kivenkova velho. Hän menehtyi omaan taikaliemeensä, jota hän erehtyi juomaan.
Sitten Karro muutti mumminsa luokse koska äiti tahtoi keskittyä taikomiseen eikä halunnut asua hieman kömpelön tyttären kanssa. Kyllä Karro osaa taikoa hyvin, mutta turhan usein hänelle tulee ylilyöntejä tai kummallisia taikoja.
Hän on muun muassa taikonut itselleen ja mummille eriskummallisen koiran joka häntäänsä heiluttaen taikoo itselleen oikein mehevän ydinluun. Karro on yrittänyt etsiä itselleen velhomiestä mutta turhaan. Hän on saanut aikaiseksi jopa tyttären yhden velhon kanssa mutta velhoukko osoittautui tursakkeeksi. Toinen velhoukko oli liikaa sienien perään.
Kerran sienipöhössä hän oli vetänyt Karroa kädestä niin, että se melkein meni sijoiltaan.
Yhä käsi on kummallisen lötky. Viimeisin pitkäaikaissuhde oli noitaukko Jörky Jörgenssonin kanssa, mutta tämäkin osoittautui tursakkeeksi ja syyllistyi muun muassa taikakasvien varastelijaksi.
Ehkä Yrjöstä olisi tullut hänelle kelpo noitaukko mutta harmi vaan kun Karrolla on liian tiukat kriteerit miesrintamalla.
Viime keväällä kun viime hetkellä Karro perui suunnitelmat ja lupaukset matkustaa jättiluudalla, niin Yrjö pahoitti mielensä. Yrjön kollegat lohduttivat häntä ja sitten hän ihastui toiseen nuorempaan noita-akkaan nimeltä Elli Yrjöntytär eli passeli hänelle, mutta Ellin mielestä Yrjö on liian nössömäinen eikä oikein retkahda häneen, ei millään taikatempulla.
Elli haluaa olla hänelle hyvä ystävä koska Yrjöllä on todella hienoja ha hassuja taikatemppuja.
Toinen hänen kollegoista on muuan Ulla Kiukku. Sukunimi on harhaanjohtava, sillä Ulla ei suinkaan ole kiukkuinen vaan erittäin lempeä ja hänellä on suklaanruskeat silmät. Yrjöä häiritsee Ullan lievä viiksien kasvu, joka johtunee hänen muinaisesta taikaliemien litkimisestä. Viime keväällä Yrjö kävi kylässä Janina Alppilan luona ja he kujeilivat taikasauvoillaan niin, että heiltä molemmilta poistui paidat ja Yrjön G-piste paljastui Janinalle.
Silloin Yrjön haaroista putkahti esiin melkoinen taikasauva, joka sojotti Janinan haaroissa olevaa reikää kohti.
Yrjöstä ja Janinasta voisi tulla oiva pari, mutta Janinalla on jo noitaukko, muuan Topi Salmensauva.
He eivät juurikaan tapaile koska Topi asuu amatöörinoitien asuntolassa eikä noin vain pääse Janinan luokse.
Yrjö, Janina, Topi, Elli, Ulla sekä Annika tapaavat käydä joka torstai vierittämässä kolmen reiän pallukkaa paikkakunnan urheilutalolla. Yrjö tapaa vierittää pallukkaa Ellin kanssa. Janina ja Ulla ovat pallukan vieritys pelikavereita.
Eräänä huhtikuisena päivänä, eikos se ollutkin Ellin syntymäpäivänä, jolloin Yrjö taikoi suuren kertomusvuodatuksen hänen suureen taikakirjaan. Kirja on mahtavampi kuin sininen naamakirja mutta ulkomaan kieltä mongertava naamakirjan haltija, Max Sokervuori on sitä mieltä, että hänen naamakirjansa on mahtavin, joka on tukenut pölvästin pääsyä jättimaan hallitsijaksi, joka kutsuu tietolähteitä valelehteiksi.
Loppu.

perjantai, 17. huhtikuu 2020

Golfin kaksoisveljen arvoitus

Golfin kaksoisveljen arvoitus Kirkkaanpunainen Volkswagen Golf nieli moottoritien kilometrejä kuin huomaamatta. Auto oli kytketty automaattiohjaukselle, joten minun ei tarvinnut pitää kiinni ohjauspyörästä. Oscar Gunwood, maailman parhain yksityisetsivä, katseli kuvajaistaan ikkunalasista: »Ikävä että päästiin liikkeelle näin myöhään illalla», hän sanoi, »mutta Mikeltä kului paljon aikaa uuden osan asentamiseen.» »No, Mickehän on hyvä mekaanikko ja onhan Golf ainutlaatuinen auto», vastasin. »Itse asiassa jos ollaan tarkkoja, Golf ei ole ainoa laatuaan» Viktor sanoi. »Ja siksi olemme matkalla Eskilstunaan.» »Tarkoitatko sitä prototyyppiautoa, josta mainitsit, mikä sen nimi nyt olikaan?» »Saab 2000. Se, josta hallitus oli kiinnostunut. Sillä oli kaikki Golfin voittamattomat ominaisuudet mutta sen ohjelmointi ei ollut yhtä pitkälle viety» »Ja Saab 2000 on siis yhä Eskilstunassa?» »Se on varastoitu tiloihin, jotka on tarkoitus muuttaa Miken teknologian museoksi, meidän on siirrettävä se pois ennen kuin lahjoitamme kiinteistön kaupungille, tarkoitus on hajottaa Saab 2000 osiin» »Onko se edelleen toimintakuntoinen?» »Ei, se on täysin deaktivoitu. Haluan vain lastata prototyypin Miken rekkaan heti tultuamme.»
Punainen Golf kaarsi Miken teollisuuslaitoksen pihaan. Vartijan koppi on tyhjä. »Kaveri taitaa olla omilla reissuillaan, ja vielä työajalla» arvelin ja puistelin päätäni. Golf pysähtyi äkisti »The JT, edessä olevaan rakennukseen on murtauduttu», auto ilmoitti metallisella äänellä. Käytän itsestäni nimimerkkiä The JT, etteivät muun muassa netissä halukoneet tallentaisi oikeaa nimeäni. jolloin uteliaat sukulaiset läpättäisivät, että nyt se teki sitä ja nyt se kirjoitti nettiin tuollaista. Rikotun lukon infrapunakuva ilmaantui Golfin kuvaruutuun. »Täällä taitaa olla ongelmia, Viktor.» Ennen kuin Viktor ehti vastata, minä olin jo hypännyt ulos autosta ja juoksin varaston ovelle. Yritän juosta varovaisin askelin, etten menettäisi tasapainoa, jolloin polvet menisivät paskaksi ja työkaverini alkaisi puistella päätään, että taas se stressaantunut finne juoksentelee. Tyrkkäsin ovea ja se antoi heti periksi. Minä näin vartijan lojumassa lattialla verilammikossa. »Golf ja Viktor! Kaveri on täällä ja hän on loukkaantunut! Golf, ota yhteys poliisiin ja käske myös lähettää tänne ambulanssi!» Golf toimi käskyn mukaan ja lisäsi: »The JT, rekisteröin joitakin epätavallisia lukemia.» johon minä: »Mistä ne tulevat?» Auto vastasi: »Mahdoton todeta. Mutta omiani ne eivät ainakaan ole» Todistaakseen sen Golf katkaisi virtansa viideksi sekunniksi, eikä valotauluilla sykkivät merkit sammunut. Sen sijaan syke kiihtyi, ja kuulin kuinka rakennuksen sisältä alkoi kuulua autonrenkaiden ulvontaa. Ennen kuin ehdin tehdä mitään, teräsovi lensi kohti minua tuhantena kappaleena. Auton sinertävien valojen sokaisemana peitin kasvoni ja sukelsin suojaan. Jokin valtava musta esine kiiti ohi. Jos olisin ollut senttiäkään lähempänä, sen pyörteet olisivat jauhaneet minut murskaksi. Musta hahmo nousi ilmaan. Sen sijaan, että se olisi iskeytynyt suoraan Golfin avointa ovea päin, sen ja Golfin katon väliin jäi hyvinkin kolme metriä. Takapyörät lennättivät suorasuihkun, kun auto laskeuduttuaan kiihdytti uskomattomaan vauhtiin ja hävisi renkaat ulvoen kulman taakse. Minä heittäydyin Golfin ohjauspyörän taakse. »Mitäs pidit, vanha veikko?» »Käsittääkseni sinä käyttäisit ilmaisua 'ulalla'» »Ihanko totta?» »Minä puhun aina totta, The JT. Oscar on kuvaillut minulle Saab 2000-prototyypin, mutta se tuntuu edelleen uskomattomalta - vaikka äsken näinkin sen. Tuo auto olisi voinut olla kaksoisolentoni. Siinä on kaikki samat kuin minussa. Se käytti turbokiihdytintä hypätessään ylitseni, kun se pakeni rakennuksesta. Se ja me olemme täysin identtiset.» »Ei aivan, Golf. Tuo auto yritti tappaa minut ja Viktorin. Sinun ohjelmointisi estää sinua vaarantamasta kenenkään ihmisen elämää,» Auto oli hetken hiljaa, ja sitten sanoi: »Sitä en tullut ajatelleeksi.» »Meille molemmille taitaa olla hyödyksi jutella vähän ystävämme Viktorin kanssa», sanoin tyynesti: »Prototyypistä kertoessaan hän ei ehkä ollut aivan rehellinen.» Eskilstunan ulkopuolella E20:sen varrella oleva levähdyspaikka näytti aamulla teini-ikäisten ikiomalta jätekasalta; tyhjiä olutpulloja, rutistettuja alumiinitölkkejä, nakkikioskin antimia sisältäneitä ryppyisiä pusseja, ja yksi ainoa auto. »Mitä ihmettä», Roy ähkäisi ja hyppäsi pystyyn etuistuimella, ja löi päänsä tuulilasiin. Väritön elektroninen ääni vastasi: »Oletko valveilla?» Pastori hieroi rähmäisiä silmiään. Autossa ei ollut ketään ajajan paikalla, mutta koelauta vilkkui monivärisenä - kaikki merkit olivat pastorille täysin käsittämättömiä. Ruutu sykki samaan tahtiin kuin pastorin kuulema ääni, mutta autossa ei ollut muita ihmisiä kuin hän ja Roy. Eikä kilometrien säteelläkään pitänyt olla ketään. Pastorin kurkkua kuivasi. »Roy», hän raakkui. »Minä en pidä tästä ollenkaan…» »Toistan: oletteko toimintakunnossa?» kuului mekaaninen ääni. Roy huudahti ja sukelsi ulos autosta niin nopeasti kuin vain pääsi. Takaistuimella olevalla pastorilla oli suurempia vaikeuksia kömpiä ulos. »Kuka puhuu?» Roy kysyi yrittäen esiintyä kovanaamana vilkuillen ympärilleen nähdäkseen puhujan. Hän muisti vartijalta varastamansa pistoolin ja veti sen esiin. »Tarvitsetteko apua? Oletteko toimintakyvyttömiä?», kuului taas outo ääni. Logiikka tunkeutui pastorin huuruisiin aivoihin. »Roy, minusta tuntuu, että tuo auto puhuu.» Pyssynpiippu laskeutui. »Mitäh?» »Se on jonkinlainen radio… » Pastori viittasi kojelautaan. »Tuo välkkyy», hän sanoi ikään kuin se kävisi selityksestä. Roy raapi aseen piipulla ohimoaan niin, että hilse lensi. »Upeaa», hän tokaisi. »Merkitsee kai sitä, että poliisit ovat perässä.» »Luuletko niin? Sehän kysyi, pärjäämmekö.» »Varmasti pärjätään», Roy sanoi tarpeettoman kuuluvasti, eikä tarkoittanut kenellekään erityisesti. »Paitsi, että en tiedä missä hitossa olemme.» Molemmat miehet hätkähtivät kuullessaan auton vastaavan: »Oletteko paikassa jossa toinen teistä - takapenkillä istunut - määräsi minut pysähtymään täsmälleen viisi tuntia sitten» »Mutta kukas sinä sitten olet?» Roy kysyi autolta. »Tarkoitan, että missä sinä olet - tai että...» Hän luovutti. »Arvelujanne vastaisesti en ole radiolähetin.» Pastori on nyt selvästi hermostunut. »Olet…olet vain auto, vai mitä?» »En ole vain auto, housussasi on vain auto', Täsmällisesti sanottuna olen Saab 2000, tulevaisuuden auton prototyyppi.» »Herra meitä siunatkoon ja varjelkoon» Pastori kailotti, ja on aivan pihalla. »Olet siis ihan tavallinen vehje etkä sellainen – no, hirviö kuin eilisiltana?» »Juuri niin!» Roy hihkui heilutellen asetta yhä kädessään. »Eilen illalla olit kuin joku verenhimoinen hyökkäysvaunu. Pastori kääntyi kumppaninsa puoleen. »Miksi sitten loikkasit suoraan tähän kärryyn, jos kerran niin pelotti?» »Miten niin? En muista näin vain, että se ei aio murskata meitä ja hyppäsin sisään avoimesta ovesta, ja sinähän tulit heti perässä.» »Onpa hienoa - nyt ollaan sitten autovarkaita», pastori totesi. »Tekö aktivoitte minut uudelleen?» auto kysyi. »Älä syytä minua vaan Royta», Pastori ilmoitti ja otti kulauksen pullostaan. »Olen kiitollisuudenvelassa teille molemmille», auto sanoi. »Tallennan tämän tietopankkiini. Miten voin korvata tämän teille?» Roy taputti auton kattoa kuin hevosen selkää. »Kärry tarkoittaa, että se tekee kaikkensa meidän hyväksemme», hän riemuitsi. Minä istun Viktorin toimistossa. Pitelen kädessäni poliisikuulustelupöytäkirjaa, jossa edellisenä iltana tainnutetun vartijan kertomus tapahtumien kulusta. Papereista tuli mieleen kaksi täysin eri tapausta. Ensimmäinen oli poliisikuuleminen kadonneista ja tuhotuista vartijaraporteista ja toinen tapaus on härski-Johanista tehty rikosilmoitus kun äijä oli ollut siivoton Facebookissa. Silloinkin Viktor oli ollut minun ja työkaverini kanssa poliisilaitoksella. Ensimmäisessä tapauksessa seuranani oli Kristian pomo. »Viisissäkymmenissä oleva mies, lyhyt ja lihava. Silmät siniset. Yllään vihreä metsästystakki», luin ääneen. Kulmakarvani kohosivat, kun jatkoin: »Sänkinen, peseytymätön. Peseytymätön? Taisi haista aika kamalalta.» Ajattelin itse mielessäni, että kumpihan on lihavampi, papereissa oleva mies vain Viktor. »Vaikuttaa puliukolta eikä teollisuusvakoilijalta», päättelin ja käännyin Viktorin puoleen ja lisäsin: »Lakkaa olemasta niin salaperäinen sen prototyypin suhteen. Mitä sinulta on jäänyt kertomatta siitä minulle?» »Saab 2000:sen perusohjelmointi on täysin erilainen kuin Golfin», Viktor aloitti: »Saab 2000:sen ohjelmointi lähti ajatuksesta rakentaa täysin haavoittumaton auto. Asian ydin on se, että Saab 2000 on ohjelmoitu suojelemaan itseään kaikin keinoin… aivan kaikin.» »Kun taas Golf...?» »Kuten molemmat tiedämme, Golfin toiminnan punainen lanka on suojella ihmishenkiä. Saab 2000 sen sijaan toimii armottoman loogisesti. Ihmishenget eivät merkitse sille mitään,» »Ja tässä kohti puolustusministeriö taitaa astua kuvaan?» kysyin. »Aivan. Puolustusministeriö kiinnostui mahdollisuudesta käyttää Saab 2000:sta aseena.» »Ei sitten ihme, että he kävivät niin kuumina Saab 2000:sen suhteen - jos sen varustaisi konekiväärein, niin siitä saisi varsin näppärän hyökkäysvaunun kaupunkioloihin.» »Mutta sitä ei myyty valtiolle», Viktor totesi. »Lisäksi prototyypissä oli joukko epätoivottavia piirteitä, joista päästiin eroon vain aloittamalla suunnittelu alusta. Mieluummin kuin jatkoimme Saab 2000:sen kehittelyä katkeraan loppuun saakka, niin aloimme rakentaa Golfia alkutekijöistä. Päätimme, että. emme enää tekisi virheitä.» Viktor mietti hetken ja jatkoi: »Enkä usko, että tässä on kysymys teollisuusvakoilusta. Tiedämme vain, että murtomies kytki virran vahingossa ja Saab 2000 alkoi toimia.» »Viktor, Golfhan vastaan otti eilen Saab 2000:lta joitakin lukemia. Voisimme yrittää käyttää sitä mahdollisuutta uudestaan ja lähteä etsimään Saab 2000:sta. Onhan sekin parempaa kuin istua täällä odottamassa, että tapahtuu rikos tai onnettomuus.» Minun poliisimiehen vaistot puntaroivat Saab 2000:sen tapausta, vaikken olekaan poliisi. Se näytti olevan rikos vailla motiivia, ja epäiltynä oli vain salaperäinen puliukko. Prototyyppi oli paennut väkivaltaisesti, eikä siitä ole kuulunut vuorokauteen. Ei kiristyskirjettä, ei mitään. Mikään ei sopinut tavallisen rikoksen kuvaan. »Roy! Hidasta tämän kirotun kärryn vauhtia!» pastoria pelotti. »Miten niin hidasta?» Roy karjui. »En minä tätä ohjaa!» Paniikin vallassa hän alkoi sokeasti painella kaikkia kojelaudan nappuloita. »Nyt viedään tämä seonnut vehje takaisin sinne minne se kuuluukin», pastori vaati. »Tämä ei enää ole luonnollista.» »Ei käy! En halua palata telkien taakse. Jatkan automaattiohjauksella», Saab 2000 ilmoitti. »Katso nyt mitä sait aikaan, senkin idiootti!» Roy karjui. »Saab 2000, pastori vain laskee leikkiä. Luota pastoriin ja minuun - me olemme puolellasi. Enkö luvannutkin niin?» »Kyllä, Informaatio on talletettu tietopankkiini. Voin luottaa teihin. Kytken automaattiohjauksen pois.» »Meidän pitää nyt jotenkin hyvitellä pastoria», Roy sanoi ja kaarsi Torshällan viinakaupan eteen. Hän tarkisti, että revolveri oli yhä ladattuna taskussa. Viinakaupassa hän valitsi kaikkein kalleimpia merkkejä. Myyjä vertaili Royn rähjäistä vaatetusta tämän valitsemien juomien hintoihin ja kohautti olkapäitään. »Kaikenlaisia tyyppejä sitä liikkuukin! » ja puisteli päätään. Hän pakkasi ostokset ja jäi odottamaan, että Roy taikoisi jostain rahat esiin. Roy työnsi kätensä taskuun niin kömpelösti, että revolveri putosikin kolisten kivilattialle. Ulkoa alkoi kuulua turbiinimoottorin yhä kimeämmäksi muuttuvia kierroksia, mutta myyjä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Hänen silmänsä levisivät kun hän näki pistoolin. Hän heittäytyi suojaan tiskin taakse. Yhtäkkiä kaupan etuseinä alkoi romahtaa päin miehiä - ilmassa lenteli tiilenkappaleita ja lasinsiruja. Pullo asetelmat hajosivat kolisten. Odottamattoman hävityksen keskeltä ilmaantui Saab 2000:sen kiiltävän musta nokka. Ajajanpuoleinen ovi aukesi. Roy sieppasi pullonsa ja syöksyi autoon. Samalla hetkellä myyjä nousi tiskin takaa kädessään kaksipiippuinen haulikko. Laukaus levisi pitkin Saab 2000:sen tuulilasia, mutta ammukset ponnahtivat takaisin aiheuttamatta vahinkoa. Roy saattoi tuskin uskoa silmiään. Hän taputti innoissaan pastoria olalle: »Hei, luodinkestävät ikkunat!» Sitten hän karjaisi: »Okei Saab 2000, nyt lähdetään - ja vikkelään tai muuten painostan niin perkeleesti!”» Poliisista otettiin yhteyttä Viktorin toimistoon. Virkavalta oli hälytetty Torshällan viinakauppaan. Paikka oli kuulemma täysin raunioina – näytti siltä kuin hyökkäysvaunu kolonna olisi ajanut sen läpi. »Sen täytyy olla Saab 2000:n työtä!», Viktor totesi. »Myyjä tunnisti auton ja kuvaili miehen, joka hyppäsi siihen», poliisi kertoi.»Lyhyt, lihava, keski-ikäinen?» Minä muistelin vartijan kolkkauksen yhteydessä kuvailtua miestä. Ei! Tämä ukkeli on 180-senttinen, ruskeatukkainen, ruskeat silmät, ikä siinä 50–60. Ja hänellä oli ase.» »Se on varastettu yhdeltä vartioiltamme», Micke sanoi. »Siksi olemme vastuussa, jos kaveri ampuu jonkun. Ja olemme myös vastuussa siitä mitä hän tuhoaa prototyypin avulla.» »Ja se merkitsee myös sitä, että Saab 2000:sen löytäminen on meidän vastuullamme.» »Minusta tuntuu että nyt on korkea aika julistaa sota noita roistoja vastaan, keitä he sitten ovatkin, ja tehdä Saab 2000 toimintakyvyttömäksi», totesin. »Toivoinkin, että sanoisit noin», Micke vastasi. Hän haki esiin tiukasti pressuun, käärityn paketin ja sanoi Viktorille ja Minulle: »Hyvät herrat, saanko esitellä mahdollisen ratkaisun ongelmiimme?» Hän otti esiin juuri valmistuneen Saab 2000:sen kaukosäätimen, jolla voidaan kytkeä automaatti- sekä tavallinen ohjaus pois päältä. Säädin kattaa koko eteläisen Mälar-laakson alueen. He päättivät yrittää jos autovarkaat olisivat yhä alueella. Aivan oikein. Samaan aikaan kun Roy ja pastori olivat matkalla kohti Arbogaa, niin yhtäkkiä auto pysähtyi ja ovet naksahtivat takalukkoon, ja auto lähti ajamaan lähimmälle levähdyspaikalle, jossa se käännytti ja lähti ajamaan takaisin Eskilstunaan, jossa Micke ohjasi sitä kaukosäätimestä. Kaukosäätimessä on toinen automaattiohjaus joka ensin lamauttaa auton muut ohjaukset ja lukitsee ovet. Roylle ja pastorille tuli hätä, kun auto ei enää puhunut eikä totellut mitään nappulaa. Se vain ajoi kohti Eskilstunaa. Perillä se pysähtyi Miken teollisuuslaitoksen eteen. Paikalle oli tullut myös poliisit, jotka pidättivät Royn ja pastorin. Vankisellissä Roy uhosi pastorille: »Tätä ne vielä katuu! Heti kun musta aikaa jättää niin silloin kyllä kummittelen sitä hemmetin Mickeä!» johon pastori: »Kuoleman jälkeisiä asioita ei voi suunnitella etukäteen. »Roy naurahti: »Mä tunnen muutaman teologin jotka ovat mulle opettaneet, että kuinka homma käynnistää! » Vähän myöhemmin vankilan vierastunnilla Royn entinen työkaveri Leonard tuli käymään, ja antoi hänelle pullapitkon piristääkseen Royta. Hetkessä Roy söi koko pullapitkon, vaikka Leonard tarkoitti, että hän jakaisi sen pastorin kanssa. Roy on aina ollut hiukan omahyväinen. Syksyisin Roy tapaa metsästää hirviä, ja kerran eräs työkavereista kysyi, että möisikö hän hirvenlihaa, niin silloin Roy oli tokaissut, ettei myy, vaikka hänen pakastin on täynnä hirvenlihaa, ja asuu kahdestaan avovaimonsa Maritan kanssa. Pastori on hänen vanha kalastus- ja metsästyskaveri Bellman, joka on usein ampunut hirvet ja saanut eniten kaloja mutta niistä ei pastori Bellmannille ollut kovinkaan paljon iloa kun Roy omi koko saaliin. Pastori Bellmannilla on hyvät hermot ja hän todella rakastaa lähimmäisiä. Oikeastaan on hyvä, että he joutuivat samaan selliin tai muuten Roy olisi tullut enemmän itserakkaaksi kun olisi joutunut olemaan itsekseen pienessä kopissa. He istuvat Kumlan vankilassa. Micken autoverstas valmistaa ja duunaa erilaisia automalleja tilauksesta. Saab 2000 on hänen parhain projekti mutta harmi vaan kun Roy ja pastori sattumalta varastivat auton. Oikeastaan he olivat varastamassa työkaluja mutta nopeasti piiloutuivat lähimpään autoon. Micke on aina tykännyt Saabeista. Hänellä käyttöautoja on hopeanvärinen Saab 9000, ihan tavallinen auto ilman hienouksia. Ennen kuin hän perusti autoverstaan, niin silloin hän oli töissä Katrineholmin Kronfågelilla. Vastikään tehtaan on ostanut pieni kaarinalainen luomukanatila Euron lintu. Kronfågelin uudeksi nimeksi tulee Eurofågel Inc.
Loppu.

perjantai, 17. huhtikuu 2020

Toinen ja Toinen

Eletään parhaillaan 70-luvun puoli väliä, ja veljekset Mats ja Stefan Gräsen työskentelevät Kapellskärissä Viking Linen terminaalin kahvilassa. Terminaali on hyvin pieni parakki mallinen hökkeli, jota moni matkustaja kutsuukin räkäläksi. Gräsenin veljekset ovat saanneet vapaat kädet sisustaa tämän terminaali kahvilan. Veljekset kutsuvat toisiaan nimellä Toinen, ja sen tähden heidän työkaverit kutsuvat heitä Toiseksi ja Toiseksi. He ovat suomalaisia, vaikka heillä onkin ruotsalaiset nimet. 1979 veljeksistä se toinen eli Stefan muutti Helsinkiin, ja siellä hän sai töitä eräästä pienestä lihakaupasta nimeltä Kaken Liha. Mats jatkoi terminaalin kahvilassa. Mats tilasi lihaa Kakelta, josta hän sai alennusta, koska Stefan oli saanut Kaken Lihan hyvin kannattavaksi. Veljeksillä on liikemiehen verta. Puolen vuoden kuluttua Stefan kyllästyi lihakaupan hommiin, vaikka olikin hyvin pidetty henkilö. Hän muutti Tukholman etelä puolelle, tarkemmin sanoen vähän Huddingesta etelään. Sieltä Stefan ja Mats ostivat maalaistalon ja alkoivat kasvattaa karjaa. Heillä on myös kanoja. Munat he möivät Tukholmassa Hötorgetilla. Samoihin aikoihin Mats löysi elämänsä naisen. Nainen on Anna Hansen, ja tulee Tanskasta. Mats ja Anna tapasivat tansseissa. Silloin Mats iski silmää tälle tuntemattomalle tytölle. Anna sanoi, että hän lopettaisi tuollaiset tavat tai muuten hän potkaisee persuuksiin. Mats meni baari tiskille ja tilasi oluen. Jonkin ajan kuluttua Annakin ilmestyi tiskille ja pyysi anteeksi. Siitä lähtien he ovat olleet yhdessä. He muuttivat maalaistaloon, jonka Stefan ja Mats ostivat yhdessä. Heidän tilansa sijaitsee erään kosken rannalla. Toisella puolella on maantie. Tien ja maalaistalon välissä on pienoinen metsikkö. Heillä on pieni vehnäpelto. Vuonna 1980 Mats lopetti terminaalin kahvilassa, koska Viking Line suunnittelee rakentaa suuremman terminaalin, johon he suunnittelevat vähän isompaa kahvilaa, ja haluavat itse päättää sen sisustuksesta ynnä muusta asioista. Veljeksillä on suunnitteilla tavaratalon perustaminen Tukholman keskustaan. Vuosien saatossa heille on tullut suuri yhteysverkosto eri yritysten kanssa, siispä tavaran hankkiminen ei ole ongelma. Rahaakin heillä on. Siispä syksyllä 1980 he ostivat konkurssiin menneen Öhmanin tavaratalon tilat Tukholman keskustasta. Tavaratalon nimeksi tuli Varuhuset City. He ostivat tavaraa eri konkurssi pesistä. Ruoka puolella he möivät omalla maatilallaan kasvatettuja vihanneksia sekä kananmunia. He yrittivät ostaa vihanneksia eräältä vanhalta mieheltä, joka asuu aika lähellä heidän maatilaansa. Hän asuu toisella puolen maantietä. Hänellä on vähän pienempi maalaistalo. Hän on omituinen, ja on kylvänyt kummallisia siemeniä keskelle metsää. Siellä kasvaa jopa huume kasveja. Mies ei kuitenkaan käytä huumeita, eikä niitä kauppaa. Hän vain kasvattaa niitä. Hän tekee myös kummallisia ympäristö kokeita oman pään mukaan. Hän on muun muassa kaadellut öljyä kuoppiin ja sitten sytyttänyt palamaan ja peittänyt kuopan. Kerran hän yritti eläin seksiä lehmän kanssa omassa navetassa. Juuri silloin Mats sattui tulemaan ja näki miehen puuhat ja yhteistyö päättyi heti siihen paikkaan. Mats ilmoitti asiasta poliisille, mutta mies oli ehtinyt hävittää todistusaineistot; eli teurastanut lehmän ja haudannut sen keskelle metsää. Tästä lähtien Gräsenin veljekset kutsuivat miestä pölli-ukoksi, koska silloin lehmää pannessaan hänen kalu näytti tosi pölliltä, ja toiseksi miehen navetan takana on suuri tukki pino. Miehen vaimokin on yhtä omituinen. He yhdessä keksivät vaikka mitä hullua tekemistä. Tällä Pölli-ukolla on harmaa tuuhea tukka ja hänen vaimolla on melkein aina punainen huivi päässä. Veljekset kutsuvat Pölli-ukkoa sekä tämän vaimoaan pelkäksi ukoksi ja akaksi.
Loppu.